3. helmikuuta 2017

Pakko avautuu, pää räjähtää

Tää teksti on ja tulee olee ehkä mun henkilökohtaisin blogiteksti ikinä. En usko et koskaan tuun enää avautumaan tälleen samalla tavalla kun nyt, mutta mun on pakko tehä se nyt. Ei se helppoo oo eikä tuu olemaan, mut joku sanoo mulle että mun on pakko kirjottaa tää teksti. Ja mistä tää teksti tulee kertomaan? Ajattelin avata teille vähän mun pään sisäsii ajatuksii ja tuntemuksii.


Mä oon aina ollu se hymyilevä ja naurava enkeli, Kaikki tunnistaa mut siitä, mut enää en hymyile enkä naura niinku ennen. Joku mussa on muuttunu kokonaan. Miks mulla on paha olo kokoajan? Kyyneleet valuu sillon kun kukaan ei nää. Sydän on paskana. Mä hymyilen koska mun on tavallaan pakko. Mä nauran koska mun on tavallaan pakko. Mä teen sen siks että saan peitettyä mun pahan olon hymyn tai naurun taakse, ettei mun tartte selitellä mitään kenellekään. Mä yritän kaikkeni että pystyn peittää mun pahan olon tunteet muilta, mä oon siinä ihan liian hyvä. Mä onnistun siinä paremmin ku hyvin. Vaikka kuinka meinais alkaa kyyneleet valuu niin mä heitän vaan hymyn kasvoille ja esitän ettei mitään hätää oo. Välillä seki on tosi rankkaa ku peittelet tunteitas. Täys työ töissäki pidätellä kyyneleitä, ettei kukaan nää. Annan itelleni luvan romahtaa kun pääsen kotiin.

"Rakasta mut ehjäks, hoida mut kuntoon"

Aikasemmin töissä pystyin keskittyy täysillä ja antaa itestäni kaiken. Enää mä en pysty siihen, mun ajatukset vaan harhailee ja mulla on niin paha olla. Kaikki mun voimat menee siihen et esitän kaiken olevan hyvin. Mä voin nyt tosiaan sanoo ettei kaikki oo hyvin. Mua ahistaa, pala on kurkussa, rintaa puristaa ja pistää ja hengittäminen on todella vaikeeta ja raskasta. Jokainen aamu ja jokainen päivä on yhtä taistelua. Tuntuu aamusin ettei oo mitään syytä edes nousta ylös.

"Eihän leijonil oo kyynelkanavii
Kun heikkoudetkin on vahvuuksii
En mä kehtaa edes kysyä
Hei mikä on mut huomaan sun silmistä
Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää
Eikä kukaan muu sitä nää
Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan
Oon pahoillani en osannut lohduttaa, mut lupaan vielä se helpottaa"




Mikään ei tunnu enää miltään eikä mua enää kiinnosta mikään, kaikki on tällä hetkellä ihan sama. Ristiriitaset tunnelmat, tekis mieli vaan nukkuu vuos putkeen mut enhän mä edes pysty nyttekään nukkumaan ku ajatukset pyörii yölläki päässä. Kaiken lisäks mä syön koko ajan, vaikka ei olis edes nälkä tai olisin just syöny ni syön silti lisää. Kukaan ei nää mun silmistä, miten mun elämänilo ja elämänhalu on kadonnu.

"En oo tunteeton, kyl mul tunteet on
mut sun jälkeen kaikki ihan sama mulle on
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on
Mä meen, koska mun mentävä on
Kaikki on sanottu, kyyneleet padottu
silmistä säihke on kadonnut
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on
Mä meen, koska mun mentävä on"





Olisin halunnu kirjottaa teille positiivisen postauksen, mut no aina ei mee nallekarkit tasan. Toivotaan et seuraava postaus ei oo yhtä masentava.

<3:llä Crissy

Heippati hei!

Taas on näköjään ihan mukava aika vierähtäny viime postauksesta. Mihin tää aika oikeesti hävii?? Lapset on pitäny mua kiireisenä. Ja pa...